Dokumenttielokuvan tärkeä sanoma halutaan nostaa laajempaan keskusteluun.
Kangasniemen kunnan ja elokuvantekijä Esa Orren tuottama dokumenttielokuva Kuka suojelee minua tulee ensi perjantaina 17. helmikuuta julkiseksi ja kaikkien katsottavaksi.
Elokuvassa kangasniemeläinen Anni-Riina Lindholm kertoo kokemastaan kouluväkivallasta, jonka kohteeksi hän joutui Kangasniemellä yläkouluikäisenä.
Elokuvaa on esitetty tähän mennessä vain täällä Kangasniemellä yhdessä kutsuvieras- ja yhdessä yleisönäytännössä sekä yläkoulun ja lukion oppilaille.
Elokuva julkaistaan nyt vapaaseen katseluun, jotta tärkeä aihe nousisi laajemmin esille.
Orre on tarjonnut elokuvaa esitettäväksi myös televisiossa ja hän käy neuvotteluja eri tuotantoyhtiöiden kanssa asiasta. Orren mukaan elokuvan julkaiseminen nyt ei sulje pois sitä, etteivätkö tuotantoyhtiöt voisi sitä senkin jälkeen näyttää kanavillaan.
– Toiseksi näen tärkeänä, että kun dokumentti on toteutettu osin meidän kuntalaisten varoin, tulisi se ensimmäisenä olla esillä kuntamme sivustoilla ja kuntalaistemme nähtävillä, Orre kertoo.
Elokuva julkaistaan Orren mukaan juuri nyt siksi, että koulujen lukukausi on nyt käynnissä, joten kouluissa voidaan käsitellä aihetta.
Nyt 23-vuotias Anni-Riina Lindholm halusi kertoa kokemuksistaan dokumenttielokuvassa, jotta osin vaietusta koulukiusaamisongelmasta voitaisi puhua suoraan. Hän koki kiusaamista jo alakoulussa, mutta yläkoulussa se meni rankaksi.
– Meillä oli jo ala-asteella kiusaamista ja olin itsekin siinä mukana kaikkina osapuolina. Silloin kiusaaminen oli enemmänkin tyttöjen välistä, eikä niin rankkaa, eikä se kohdistunut aina vain yhteen tyttöön, vaan se vaihteli. Eikä sekään ole millään tavalla hyväksyttävää. Yläasteella se alkoi olla sellaista, että siinä satutettiin jo ihan tarkoituksella ja pahastikin, Anni-Riina kertoo.
Hän myös halusi kertoa tarinansa, jotta kukaan muu kiusatuksi joutuva ei jäisi samalla tavalla ilman tukea kuin hän. Hänen elämässään on tärkeitä lapsia, joita hän myös ajatteli.
– Minun veljellä on kuusi lasta ja minulla on viisi kummilasta. Ajattelin myös heidän kannaltaan, että jos olisi hyötyä, kun kerron oman tarinani. Haluaisin, että jos joku tulee kiusatuksi, hän saisin kaiken mahdollisen tuen, haluan tehdä kaikkeni, että muilla olisi helpompaa.
Rankoista kokemuksista kertominen julkisesti ei ole aina helppoa. Anni-Riina pystyi siihen, koska hänellä on perheeltään ja ystäviltään saama hyvä tuki. Hän on myös päässyt jo osittain toipumaan kiusaamisesta saamansa terapian ansiosta, ja jota hän saa edelleen.
– Olin nyt valmis puhumaan, mutta en kyllä olisi silloin, enkä heti sen jälkeenkään.
Kokemuksista kertomista auttoi se, että Anni-Riinan ja dokumentin tekijän Esa Orren henkilökemiat sopivat hyvin yhteen.
– Esa on henkilönä lämminhenkinen, jonka kanssa on helppo keskustella. Minä kerroinkin asioista Esalle, en kameralle ja kävimmekin paljon sellaisia keskusteluja, jotka eivät päätyneet dokumenttiin.
Anni-Riina on tyytyväinen siihen, millainen elokuvasta tuli. Hänen osuutensa kesto on siinä noin 20 minuuttia.
– Eihän siihen tietysti kaikkea saanut mitenkään, vaan siinä on pääpiirteet, koska niihin vuosiin mahtui niin paljon kaikenlaista, mutta se on minusta ihan hyvä kokonaisuus.
Elokuvaa on esitetty nyt Kangasniemellä ja Anni-Riina on saanut siitä pelkästään positiivista palautetta.
– On ollut kiusattuja ja kiusattujen vanhempia, jotka ovat tulleet kiittämään ja pitäneet tätä tärkeänä.
Myös negatiiviseen palautteeseen on varauduttu.
– Kun ollaan pienellä paikkakunnalla, niin sitä negatiivistakin palautetta voi tulla, eikä kaikkia voi miellyttää, mutta minulla tukiverkosto sitä varten, enkä ole siinä yksin, Anni-Riina kertoo.
Tähän tukiverkostoon kuuluu muun muassa elokuvantekijä Esa Orre.
– Dokumentin taustalla ei ole ollut mikään kostonhimo, eikä ketään lähdetä syyttelemään, vaan asioiden kanssa ollaan sinut. Itse olen sitä mieltä, että kiusaamista ruokkii se, että lapset ja nuoret eivät ymmärrä tekojensa seurauksia, joka on varmaan ollut taustalla tässä minunkin tapauksessa. Senkin takia puhun näistä asioista ääneen, että se lisäisi tätä ymmärrystä ja rauhoittaisi näitä tilanteita.
Anni-Riinan kohdalla tosin kiusaaminen meni lopulta hyvin pitkälle.
– Kyllä jos huudetaan, että ”Tapa itses, vitun huora”, niin kyllä siinä on täytynyt jo tietää, että se loukkaa. Enemmistö on ollut niitä, jotka ovat hiljaa hyväksyneet kiusaamisen ja he eivät ole ymmärtäneet mikä rooli siinä on, että edes yksi heistä puuttuisi asiaan.
Nuoren puuttuminen toisen nuoren kiusaamiseen voi tyssätä pelkoon joutua itsekin kiusatuksi.
– Kun näkee mitä ne pahimmat kiusaajat voivat tehdä, niin ei sitä halua joutua heidän silmätikuksi, eikä kukaan sellaista halua. Anni-Riina toivoo, että kouluissa olisi erillinen sovittelija kiusaustapauksia varten. Hänen kiusaamistaan ei koulussa opettajat nähneet, eivätkä siihen puuttuneet. Hänen vanhempansa ottivat yhteyttä kouluun, mutta senkään jälkeen kiusaamiseen ei koulun toimesta puututtu.
– Kävin sitten kotikoulua puolisen vuotta ja siihen sain siten tukea, että sain kotitehtäviä ja pystyin käymään koulua sillä tavalla, mutta ei kiusaamiseen puututtu millään lailla. Mutta tilanne oli sikäli vaikea, koska se oli kaikki vastaan yksi, eikä vain muutaman ihmisen tekemää. Olisin sillä kannalla, että kouluissa pitäisi olla ihan sovittelijat näitä tilanteita varten. Opettajilla on muutenkin aika hirmuinen taakka, ja heidän pitäisi sitten vielä puuttua näihin asioihin, eikä opettajat saakaan puuttua. Minusta koulumaailma on tältä osin ihan vinksallaan.
Hänen viestinsä kiusatuiksi joutuneille nuorille on, että kannattaa pitää toivoa yllä.
– On vaikea antaa neuvoa, kun tietää miten toivottomalta se voi tuntua. Mutta vaikka tilanne tuntuu toivottomalle, kannattaa pitää toivoa yllä ja uskoa, että kaikki järjestyy ja että elämässä on vielä ihania asioita tulossa.
Hän myös kannustaa puhumaan asiasta suoraan aikuisille.
– Ja luotetaan sitten siihen, että siellä on koneisto taustalla, että ei tarvitse yksin painia niiden asioiden kanssa. Ja jos on edes joku luotettava aikuinen, jolle voisi puhua ja se voi olla paitsi opettaja tai vanhempi myös vaikkapa kummitäti, kun vain ei joudu siinä olemaan yksin. On hyvä, jos on ystäviä, joille voi puhua, mutta he eivät välttämättä ole oikeita henkilöitä viemään asiaa eteenpäin. Ystävän tuki on totta kai tärkeää, mutta olisi hyvä, että otetaan ne aikuiset mukaan siihen peliin, se on tärkeää.
Jos joku nuori kiusaa toisia siksi, koska voi itse huonosti, Anni-Riina kannustaa hakemaan apua.
– Se ei auta, että siirrät sitä pahaa oloa toisille, eikä se ratkaise mitään. Ja jos tietää kiusanneensa, aina voi muuttaa suuntaa ja lopettaa se. Se ei ole ikinä myöhäistä. Ja jos nyt kun asioista puhutaan ja huomaa, että ei ole ennen tajunnut toimineensa toista kohtaan väärin, voi pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö on tosi tärkeä juttu.
Anni-Riina on itse kohdannut myöhemmin kiusaajiaan, jotka ovat joko suoraan pyytäneet häneltä anteeksi tai ojentaneet kätensä ja tulleet kyselemään kuulumisia, jonka hän on tulkinnut anteeksipyynnöksi. Anni-Riinalle se on ollut tärkeää.
– Silloin tuntui, ettei ole enää kaikki vastaan yksi. Se on se ollut tärkeä juttu.
Kiusaamista hänen mielestä voisi ennaltaehkäistä se, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota siihen, miten toisten ihmisten asioista kotona puhutaan, koska lapset ja nuoret ottavat siitä mallia. Varsinkin kun pienellä paikkakunnalla kiinnostus toisten ihmisten asioita kohtaan on suurta ja niistä mielellään puhutaan.
Tänä päivänä Anni-Riina kokee voivansa ihan hyvin, mutta kiusaaminen jätti jäljet, jotka tuntuvat yhä. Hänellä on koulukiusaamisen ajoita peräisin oleva traumaperäinen stressireaktio ja edelleen muun muassa masennusta.
– Niiden kanssa on aika ajoin vaikeaa, mutta pääsääntöisesti menee hyvin. Minulla on ihana perhe ja ystävät tukena, ja sitten on ne elämäni lapset eli veljeni lapset ja kummilapset, jotka ovat minulle tärkeitä.
Hän työskentelee puutavara-auton kuljettajana omassa yrityksessä, jota hän pyörittää yhdessä isoveljensä ja isänsä kanssa.
– Turvallinen työyhteisö on tukenut minun toipumista niiden kouluaikojen jälkeen.
Anni-Riina on työskennellyt perheyrityksenä toimivassa Kuljetus A. Lindholm Oy:ssä nyt jo kuudetta vuotta. Yhtiö kuljettaa puuta pääasiassa noin 200 kilometrin säteellä Kangasniemeltä.
Logistiikka-alalle hän opiskeli peruskoulun jälkeen Mikkelissä. Alalle ja perheyritykseen hakeutuminen oli Anni-Riinalle aika itsestään selvää.
– Ala on vaativa, eikä meillä isä ole sille missään vaiheessa kannustanut, mutta ei ole estellytkään. Mutta hän on ollut tyytyväinen, kun on saanut työlleen jatkajat. Siinä on aivan mainio pohja meidän yhdessä veljen kanssa lähteä sitä jatkamaan.
Kuka suojelee minua -dokumenttielokuva tulee julki Kangasniemen kunnan verkkosivuilla. Sivuilla on myös lisämateriaalia, kuten pidemmät versiot elokuvaa varten tehdyistä asiantuntijoiden haastatteluista. Lisäksi sivuilla julkaistaan lisämateriaalina podcast, jossa Kangasniemen lukion ja yläkoulun rehtori Merja Mälkki ja alakoulujen rehtori Joni Kääriäinen keskustelevat koulukiusaamisesta.
Kuka suojelee minua on katsottavissa perjantaina 17. helmikuuta kello 12 alkaen Kangasniemen kunnan verkkosivuilla osoitteessa www.kangasniemi.fi/kuka-suojelee-minua.