Runo: Hiljaisuus laskeutuu

Hiljaisuus laskeutuu iltaan,

rauha on ihmeellinen.

On taivaalla valojen silta,

niitä katson ja ihmettelen.

On tyyntynyt järven pinta,

sen kalvossa valoja nään.

On rauhaa täynnä rinta,

kesäiltaa katsomaan jään.

Yö siipensä levittää juuri

ja usvainen huntu jää.

On hämärän seitti suuri,

niin kaunis on kesäyö tää.

Nyt suviyön suloa katson,

se mieleni nostaa taas.

Tässä mietteissäni valvon,

on kesän aika suloisaa.

Jää hiljainen rauha tänne,

kun päivä on hiipinyt pois.

Yön syliin kätkeydymme,

sen helmassa uinua voi.

Paula Tarvainen

Kommentoi