Vaalikirjoitus: Maaseudun elinvoima syntyy luonnonhelmassa

On vähitellen aika katsoa koronakurimuksen jälkeiseen aikaan. Korona on toivottavasti opettanut meitä jokaista arvostamaan yhä enenemissä määrin tavallisia arkiasioita – niitä, joita olemme kenties pitäneet jopa itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi ruoan alkutuotanto sekä siihen liittyvä työ että työpanos, jotka muodostavat yhdessä yhden tärkeimmistä yhteiskunnallisista tukipilareista, on valitettavasti pidetty jo pitkään itsestäänselvyytenä. Sen asemaa meidän jokaisen tulisi parantaa omilla lähituotantoa suosivilla valinnoillamme.

Korona, jos mikä, on tuonut hyvin esille tärkeyden olla valtakunnallisesti omavarainen ja huoltovarmuudeltaan toimiva yhteiskunta. Meillä on kuitenkin vielä jonkin verran parannettavaa siinä suhteessa, niin valtakunnallisesti kuin kunnallisella tasolla. Olisi hienoa, jos kunta näyttäsi esimerkkiä ostamalla osan kouluruoaksi tarkoitetuista raaka-aineista oman kunnan alkutuottajilta. Tietenkin tässä asiassa kynnyskysymys voi olla rahoitus ja tuotantokapasiteetin riittävyys, mutta nehän varmasti ovat neuvoteltavissa, jos intoa ja halua asian edistämiseen löytyy puolin ja toisin.

Entisaikoina oppilaat antoivat myös oman panostuksensa kouluruokailuun keräämällä esimerkiksi marja-aikaan puolukoita ja mustikoita, joista koulun keittiöissä valmistettiin muun muassa erilaisia jälkiruokia. Ei pidä unohtaa, miten tärkeää vielä nykyäänkin olisi lapsille ja nuorille opettaa, miten ympäröivää luontoa voi eri tavoin hyödyntää. Tällaista luonnonantimia hyödyntävää tekemällä oppimista on muutamissa alueemme kyläkouluissa tehty esimerkillisesti, ja mielestäni tällaisten kädentaitojen opettelu ja ylläpito tulisi huomioida opetussuunnitelmassa tulevaisuudessa paremmin myös valtakunnan tasolla.

Valtakunnallisesti tiestön hyvä kunnossapito on olennainen osa sekä toimivaa huoltovarmuutta että alkutuotantoon liittyviä kuljetuksia, kuten maitoautojen ja puutavararekkojen lasteja. Kyseiset autot kulkevat yleensä paljon myös alemmilla tieverkostoilla. Jos osa tiestöstä ovat kehnossa kunnossa siitä syystä, että viime vuosina on tingitty rahoitussyistä muun muassa päällysteiden ylläpidosta (Ely-keskusten hallinnoimat tiet), kuinka hyvin esimerkiksi alkutuotannon tuotteet pääsevät jalostettavaksi ja sieltä edelleen kauppaan? Sillä mitään ei saada tuotetuksi kuluttajille, jos niitä ei kuljeteta ensin niin sanotusti kumipyörien päällä maalta kaupunkiin. Suurin osa Suomen rahtiliikenteestähän kulkee maanteitä pitkin. Nykyistä teiden ylläpitoa ihmetellen voimme siis vain pohtia, minne autoiluun liittyvät suuret ja yhä kiristyvät veroäyrit siis menevät, jos ei tiestön hoitoon?

Pidetään yhteisistä tärkeistä asioista huolta, sillä: ”Maan ja veen viljaa, siitä meidät kangasniemeläiset on tehty. Maaseudun elinvoima syntyy luonnonhelmassa, Puulan sylissä, sen viljavilla harjuilla ja vankoissa metsissä. Se kumpuaa yhteisöllisyydestä, lähipalveluista, turvallisesta elämästä, kyläkouluista, yrittäjyydestä sekä monipaikkaisesta asumisesta. Turvallisesti parempaan huomiseen Kangasniemen puolesta.”

Henna Albrecht

kuntavaaliehdokas, Keskusta

Kangasniemen Harjunmaa

Siirry vaalikoneeseen

Kommentoi