Kolumni: Aprillia vai ei?

Kalevi Tiitinen

Aprillipäivä oli ja meni. Itse en joutunut aprillatuksi. Ellei se ollut sitten se, kun rouva aamulla toivotti hyvää huomenta...

No. Hauska oli seurata somen kanavilta, kuinka Kangasniemelläkin antauduttiin aprillipäivän menoon. Tehometin FB-sivulla kerrottiin, että yhtiö aloittaa uudelleen Siniviiri -pulsaattoripesukoneiden ja Tehomet -kylmiöiden valmistamisen. Uuden tuoteperheen päälliköksi oli 1.4. nimitetty vastavalmistunut markkinointitieteiden polynomi Bengt Foxell, joka kuvasta päätelleen erehdyttävästi muistutti nuorta Pentti Kettusta. En tiedä oliko Veikon Koneessa jonoja, mutta olisi sinne kannattanut mennä: 1.4. sieltä tilatuista pesukoneista ja kylmiöistä olisi saanut 14 prosentin alennuksen.

Hyvät naurut sain myös Juntusen Maisan päivityksestä. Munakas ei ottanut onnistuakseen, kun joku oli tuikannut munakennoon Mignon -munan. Joku ystävällisesti huomautti, että vielä jykevämpi yllätys olisi voinut olla Mignon-kennoon piilotettu tavallinen kananmuna.

Verottajaa ja armeijaa on totuttu pitämään totisina. Eivät sitä ole. Verohallinto julkisti aprillipäivän kunniaksi muovisen verokortin, joka toimii maksuvälineenä mm. päivittäistavarakaupoissa, etämyyntipisteissä ja veroparatiiseissa. 5G-sirukin luvattiin kylkiäiseksi.

Puolustusvoimat kertoi uudesta aseinnovaatiostaan, taisteluämpäri M21:stä, jota on tänä keväänä päästy testaamaan jo kenttätesteissäkin. Testijakson ja hyväksymisprosessin jälkeen Puolustusvoimat aikoo jakaa taisteluämpärin kaikkien varusmiesten lisäksi myös kaikille reserviläisille.

Ämpärit saavat suomalaiset liikkeelle. Arvelen, että jo pelkkä ajatus ilmaisesta taisteluämpäristä kasvattaa maanpuolustusintoa merkittävästi.

Jotkut kysyivät, miksi Kunnallislehdessä ei ollut aprillipilaa. Helppo selitys tietenkin on, että kerran viikossa ilmestyvälle tuotteelle ilmestymispäivä harvoin osuus aprillipäivälle. Näinä netin aikoina tuo selitys kyllä ontuu.

Toinen helppo selitys on, että vakavaan journalismiin ei sovi pilailu. Sekin ontuu, koskapa huumori sopii ihan kaikille elämänalueille.

Ehkä todellinen selitys on, että on äärimmäisen vaikeaa keksiä sellaisia aprillausideoita, jotka olisivat hauskoja ja nostaisivat hymyn ihmisten huulille. Kokemus on osoittanut, että oikein onnistunut aprillaus voi johtaa jopa syvään suuttumukseen. Kerran yhdessä työpaikassa pistin lehteen uutisen, että tunnetun, paikallisen maantierosvon aarre on löytynyt. Talon emäntä oli unessa nähnyt, mistä kiven kolosta pitää aarretta etsiä. Maantierosvo oli aito paikallinen historian hahmo ja tarinat kätketystä aarteesta olivat tunnettuja. Hyvin aitoja olivat myös jutun kuvituksessa näkyneet 1700-1800-luvun kolikot. Väkeä virtasi sankasti kunnantalon aulaan katsomaan rahalöytöä, joka oli nähtävissä vain tuolloin 1.4.

Aprillaus nauratti monia. Mutta ei kaikkia. Yksikin autoseurue, joka ajoi kirkolle yli 50 kilometrin päästä, oli kovin totinen. Perkeleitä kuului. Ja jykevä vaatimus bensakulujen korvaamisesta.

Silloin totesin, että aprillaus - onnistunutkaan sellainen - ei aina ole hauska.

Kommentoi