Suurella osalla meidän nuoristamme menee hyvin ja opinnot sujuvat. On kuitenkin myös heitä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Osa nuorista voi jäädä ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Jotkut eivät saa riittävää tukea selvitäkseen opinnoissaan loppuun asti. Näistä nuorista olen huolissani.
Osattomuudesta voi syntyä kierre, joka koskettaa useita sukupolvia perheessä. Taustalla saattaa olla toimeentulo-ongelmia, työttömyyttä tai esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia. Pahimmillaan koko perhe putoaa yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle.
Huono-osaisuus näkyy opiskelijan heikkona koulumenestyksenä, poissaoloina, häiriökäyttäytymisenä, päihteiden käyttönä, epämääräisissä porukoissa pyörimisenä ja pahimmillaan rikollisena käyttäytymisenä. Näihin lapsiin ja nuoriin olisi meidän jokaisen panostettava koko hyvinvointipalveluiden leveällä rintamalla, yli hallinto- ja sektorirajojen.
Haaste on suuri. Miten tunnistetaan ajoissa tanakamman tuen tarvitsijat? Miten heidät tavoitetaan? Ketkä ovat vastuulliset toimijat?
Olisi erinomainen juttu, jos jokaisella perheellä olisi varaa vähintään yhteen lapsen harrastukseen. Perusopetuksen jälkeinen polku olisi myös varmistettava – varsinkin nyt kun oppivelvollisuus laajenee. Varteenotettava vaihtoehto nuorelle on meidän oma lukio. Pienenä yksikkönä se pystyy tarjoamaan hyvin oppijalähtöistä opetusta. Koko perheelle on etuoikeus, jos nuori voi käydä lukion kotona asuen.
Tarvitaan vankkaa yhteistyötä, jotta kukaan ei putoa kelkasta! Syrjäytymisellä on kallis hinta.
koulusihteeri yläkoulu ja lukio
kuntavaaliehdokas (kesk.)