Kolumni: Kahvilayrittäjän puhinaa

Ilmaantuvuusluku, altistuminen, maskipakko, turvaväli, rajoitus, suositus, määräys, sulkutila ja mitä näitä nyt onkaan. Aikamoinen termiviidakko hallitsee uutisointia ja säätelee elämäämme

Nina Vaittinen

Ilmaantuvuusluku, altistuminen, maskipakko, turvaväli, rajoitus, suositus, määräys, sulkutila ja mitä näitä nyt onkaan. Aikamoinen termiviidakko hallitsee uutisointia ja säätelee elämäämme viikosta ja kuukaudesta toiseen. Uupumusta on ilmassa, mutta aina vaan pitäisi jaksaa tehdä tai olla tekemättä jotakin, rajoittaa liikkumista ja kanssakäymistä, opiskella ja tehdä töitä etänä.

Koronakurimus on hankaloittanut varmaan lähes jokaisen henkilökohtaista elämää tavalla tai toisella, mutta sen lisäksi yrityksissä on jouduttu ponnistelemaan eri tavoin, jotta tuotanto pyörii, henkilökunta suojataan, asiakaskontaktit, kaupankäynti ja kokoukset saadaan hoidettua. Talouden rattaiden kun pitää pyöriä kaikesta huolimatta! Alasta riippuen tilanteeseen sopeutuminen on toisille helpompaa, toisille hyvinkin haastavaa. Etätyö on ratkaisu joissakin tapauksissa, mutta läheskään kaikilla aloilla se ei ole mahdollista. Jokin tuotantolaitoskin voidaan suhteellisen hyvin eristää ulkopuolisilta, turhilta kontakteilta, mutta asiakaspalvelualoilla ja kuluttajakaupassa se on täysin mahdotonta.

Kun oma yrityksemme edustaa ravintola-alaa, ovat erilaiset koronan vuoksi liiketoimintaa rajoittavat määräykset tulleet vähän liiankin tutuiksi viimeisen vuoden aikana. Ymmärrän toki rajoitusten tarpeen, mutta koko alan tasapäistäminen samojen sääntöjen noudattamiseen riippumatta siitä, onko kyseessä monen sadan hengen yökerho pääkaupunkiseudulla tai pieni ruokaravintola tai kahvila toisella puolella maata, tuntuu välillä kohtuuttomalta. On aika rankka toimenpide, kun jotakin alaa kielletään harjoittamasta liiketoimintaa täysipainoisesti. Siksi väkisinkin tuntuu typerältä, että kun meille sallitaan tällä hetkellä vain suppea take away –myynti, saavat isot kauppaliikkeet houkutella väkeä ostoksille sankoin joukoin kaiken maailman mammuttimarkkinoille ja rajaliikenteen testauspakkokin tuntui olevan lähes ylivoimainen ponnistus.

Moni asia Suomessa on varmasti hoidettu hyvin, kun tautitilanne on pysynyt viime aikoihin asti aisoissa. Lainsäädäntömme ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin ketteräksi, enkä antaisi hallituksellemme esim. viime viikkojen ravintola-alaa koskevasta tiedotuksesta ja viime tinkaan tehdyistä päätöksistä kovin korkeita pisteitä. Julkisuudessa lain tulkinnoista kinastelevat eri viranomaisetkaan eivät oikein vakuuta. Pandemiatilanne on kaikille toki uusi, mutta kotiläksyjä jää tehtäväksi ja toivottavasti ne myös tehdään.

Tämä kirjoitus on tilanteeseen turhautuneen kahvilayrittäjän mielipide. Välillä positiivista mieltä ei oikein jaksa pitää yllä. Kesää kohti kuitenkin mennään ja se tuo varmasti vain hyviä asioita tullessaan. Onneksi meillä on joukko ihania asiakkaita ja mahtava porukka yrittäjäkollegoita, jotka pahvikahvin mukaan noutaessaan jaksavat tsempata. Siispä eteenpäin, sanoi mummo lumessa (jota toivottavasti ei sentään sada enää senttiäkään)!

Kommentoi