0

Kolumni: Jokainen askel on plussaa!

Kävely on aina merkinnyt minulle hyvää oloa. Varhaisimmat muistoni kävelymatkoista ovat Lievestuoreelta vuodelta 1960. Koulureittini eteni kodin kulmalta lähimetsikön läpi kohti Reimaan pihaa. Vieläkin aistin juurakkoisen polun, tuoksuvan suon ja puiden kuiskeen. Seurakuntatalon takaa pääsi maantietä pitkin koulun pihaan. Ajallisesti en oikaissut, kun piti tarkistaa muurahaispesä sekä kerätä muutama käpy.
Lapsille oikotiet ovat kiehtovia. Totesin tämän 8-vuotiaan lapsenlapseni kanssa saattaessani hänet kerran kotiinsa.
Murrosikäisenä kävelyn luonne muuttui. Tyttöystävien mukanaolo oli tärkeää. Keskusteluaiheisiin kuuluivat muoti, koulunkäynti, kirjat ja vähän pojatkin. Pääkaupunkiin muuton myötä sain uusia ystäviä ja kylätiet vaihtuvat kaduiksi. Olin tuolloin 14-vuotias.
Nuoruus vaihtui kasvukipuineen aikuisuuteen. Lastenvaunuja työnnellen tutustuin uuteen asuinympäristöön Vantaalla ja myöhemmin Kirkkonummella. Lastenvaunuja olen elämäni aikana työntänyt tuhansia kilometrejä. Aina se ei ollut mukavaa, kun piti kiirehtiä säässä kuin säässä päiväkotia kohti. Iltakävelyt pyhitinkin itselleni tai ystävän seuralle. Lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen, jolloin vapaa-aika lisääntyi. Töiden jälkeen aika riitti pitkiin metsälenkkeihin koiran kanssa. Mieheni kanssa olemme kävelyillä tutustuneet toistemme taustoihin. Usein kävellessämme tulee tarve muistella lapsuuttamme ja nuoruuttamme. Suuria päätöksiäkin on syntynyt, kuten omakotitalon myynti.
Ulkomaan matkoilla yhdessä koetut kävelyretket Kreetan vuoristopoluilla ja Kuuban hiekkarannoilla ovat täydentäneet luontoelämyksiäni. Mieluisampia ovat kuitenkin lähimaastot, joista voisin mainita Kirkkonummen Majvikin ylä- ja alamäkineen. Meikon luonnonsuojelualueella olen viettänyt runsaasti aikaa. Siellä huolet katoavat järven ympäri kiertävälle polulle. Vitträskin järven ympäristö historiallisine museorakennuksineen antaa aina uutta havainnoitavaa. Kirkkonummella olen usein lenkkeillyt ystäväni kanssa. Yhdessä on useasti iloittu ja surtu maailman menoa.
Kangasniemi on erinomainen paikka kävelyretkeilyyn. Erityisesti pidän Suurolan saaren luontopoluista. Lintutornista on mukavaa tiirailla lintujen pesimispuuhia. Satamatieltä suunnistan usein ensin Pappilanrantaan, sieltä terveyskeskukseen ja urheilukentän kautta takaisin.
Kävely on ollut minulle mielen puhdistamista. Olisinko äksympi, masentuneempi ja välipitämättömämpi ilman kävelyä? Todennäköisesti. Vähätellä ei sovi myöskään kävelyn vaikutusta fyysiseen kuntooni ja unen laatuuni. Toiveeni on, että monet löytäisivät kävelemisen sekä sen nautinnon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.