0

Kolumni: Millainen on loistava kala-ateria?

Siitä on vierähtänyt aikaa, kun on viimeksi istunut lentokoneessa. Barbadoksella on voinut nähdä vedessä hyppiviä lentokaloja, ja nauttia lounasta Sandy Lanen terassiravintolassa turkoosinvärisen meren äärellä 30 asteen helteessä. Vain viereisissä pöydissä istuneet lomaparatiiseissa aikaansa kuluttavat viivasuiset hotellivieraat hillitsivät kylmästä pohjolasta tropiikkiin lentäneiden suomalaisturistien nauttiman kala-aterian riemua.
Moni ei katso enää matkustamista täysin samoilla silmillä. Tulevaisuudessa se voi olla harvinaislaatuinen seikkailu.

Kuluva koronakesä osoitti, että porttiteoriaa voi soveltaa myös muikkujen pyytämisessä. Kroppa sai etätöissä hyödyllistä taukoliikuntaa verkkojen kokemisessa, mihin koukuttuu nopeasti. Ensin satimeen jäi pari hassua ohikulkijaa, sitten toistakymmentä muikkua ja lopuksi pystyi jo puhumaan kalasaaliista, kun ei enää kyennyt laskemaan tarkkaa kappalemäärää.
Pauli Vääränen kirjoitti Ken Hokassa ei hukassa -kokoomateoksessa (työryhmä, 1987-1988) muikun olevan Puulan merkittävin kalalaji. Vuodet vaihtelevat. Muikku on erikokoinen eri vuosina. Vääränen kirjoittaa Tunne kotikyläsi, tallenna tieto -kurssilla tehdyssä kirjassa kalastajien käyttämiä sanontoja ja mittoja: vesiperä = ei saalista, lukumuikut = alle 20 kpl, äyskärillinen = noin kilo, keittokalat = 1-3 kg ja kappa = 20-30 kiloa kalaa.

Muikkujen kalastuksessa nälkä vain kasvoi. Seuraavaksi piti hankkia savustuspönttö. Siinäkin taito karttui, kun kangasniemeläiset asiantuntijat kertoivat täsmävinkkinsä kullankeltaisiin muikkuihin. Kalat pitää kuivata ennen savustusta, ja laittaa leppälastujen sekaan muutama sokeripala riippuen kalojen ja pöntön koosta. Jotkut laittavat joukkoon myös katajan oksan lisäaromia antamaan.
Aamulla verkkojen nostamisen jälkeen muutaman tunnin päästä mökin terassilla naposteltu muikkuateria uusilla perunoilla ja kyytipoikana 12 senttiä talon valkoviiniä sinappilasissa auringossa kimaltelevan Puulan vieressä on tajunnan räjäyttävä kokemus. Vasta silloin tietää, miltä tuore kala maistuu ja huippuateria tuntuu. Kokemusta ei tarvitse lähteä hakemaan Karibialta asti.

PS. Suomalaiset tietävät hyvin Päijänteen ja Saimaan, mutta harva pääkaupunkiseutulainen osaa sijoittaa Puulan Suomen kartalle. Ja hyvä niin. Ei käy muikuille syvänteen kuopassa liikkuminen liian ahtaaksi.

Kirjoittaja on narukätinen helsinkiläistoimittaja, joka soutaa ja huopaa kesällä Puulalla pääkalastajan antamien käskyjen mukaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.