0

Kolumni: Ennen kaikkea joukkue

Seurajoukkueiden kevät vaihtui kesäksi omatoimiharjoittelun merkeissä. Kevät oli varmasti kaikin puolin vaikea: etäkoulu asetti haasteita lapsille, nuorille ja heidän perheilleen, ja kollektiivinen lamaannuksen ja epävarmuuden tunne jyskytti takaraivossa. Harrastukset ovat merkittävä osa monen lapsen ja nuoren elämää, ja tuttua perusarkea ravisteltiin oikein pohjia myöten. Siksi koronarajoitusten höllentäminen kesäkuun alussa oli varmasti joukkueille ja myös yksittäisille urheilijoille iloinen ja tervetullut asia.

Kun yhteistä toimintaa ei voida järjestää, omatoimisen harjoittelun merkityn korostuu. Mitä vanhemmasta urheilijanuoresta puhutaan, sitä enemmän vaaditaan vastuuta omasta harjoittelusta. Motivaatio harjoitteluun tulee halusta kehittyä, mennä eteenpäin ja pysyä kunnossa sitä hetkeä varten, kun taas päästään tositoimiin.
On kuitenkin ihan eri asia tahkota yksin kuntopiiriä tai juosta lenkkejä kuin treenata yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat saman tavoitteen ja päämäärän. Kaikki me tiedämme, että yksinäisestä treenihetkestä on melko vaivatonta selitellä itsensä ulos kaikenlaisilla hyvillä syillä. Huono keli, liian kuuma tai liian kylmä, sataa vettä. Väsyttää eikä huvita, menen sitten huomenna lenkille. Olisi kiva lähteä kavereiden kanssa jonnekin, kyllä sen treenin ehtii tehdä myöhemminkin. Varsin inhimillistä ja ymmärrettävää.
On kuitenkin paljon vaikeampaa jäädä sohvalle silloin, kun tietää, että joukkuekaverit huhkivat sovitusti yhteisissä harjoituksissa. Huomattakoon, että huhkiminen ei välttämättä tarkoita sitä, että painetaan verenmaku suussa koko ajan. Yhteiseen huhkimiseen kuuluu myös kokemuksen jakaminen ja toisinaan myös nauramista niin, että vatsaan sattuu.

Joukkuelajeissa kaiken keskiössä on joukkue ja siinä mukana olevat ihmiset. Joukkue on yhteisö, jossa tehdään asioita myös toisia varten, ja siksi joukkueen motivoivaa voimaa esimerkiksi juuri harjoittelussa ei voi tai kannata väheksyä. Joukkue tarvitsee jokaisen jäsenensä panoksen ollakseen mahdollisimman vahva. Vahvuus ei tarkoita vain fyysistä ja pelillistä vahvuutta, vaan myös sitä, että puhalletaan yhteen hiileen ja halutaan panostaa omalla tekemisellä koko porukan mahdollisimman hyvään onnistumiseen. Jos tätä tunnetilaa ei saavuteta, väljähtymisen tunne leviää helposti pelaajasta toiseen ja taika katoaa. Vähän niin kuin yhteiskunnassa ja elämässä yleensä: yksin et ole välttämättä juuri mitään, mutta yhdessä muiden kanssa voit kurkottaa tähtiin.

Tällä hetkellä vuodenkierrossa joukkuelajeistamme piikkipaikalla on jalkapallo. Toimintaa ja sarjoja käynnistetään mukauttaen ja vaiheittain, mutta huomioon otettavia asioita on enemmän kuin tarpeeksi. Käytäntöjä on lajiliiton taholta mietitty uusiksi, mikä aiheuttaa luonnollisesti päänvaivaa ja lisätyötä ruohonjuuritasolla. Pääasia kuitenkin on, että urheilijamme pääsevät nurmelle rakastamansa pelin ja joukkueensa pariin kohti omia, yhteisiä unelmiaan. Toivottavasti syksyllä olemme vähintään samoissa asemissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.