0

Kolumni: Kaupungissa kaikki on paremmin

Parikymppisenä mietin miksi kukaan ikinä haluaisi asua tällaisessa tuppukylässä. Ahdisti ajatus, että kaikki tuntevat toisensa. Seurustelusuhteet olivat omien vanhempien tiedossa jo ennen kuin itsekään oli niistä varma. Pankissa asioidessa ei tarvinnut kertoa nimeä, kun sukunäöstä jo tiedettiin, että kenenkäs poikia sitä ollaan.
Elinpiiri oli hirveän pieni. Kaikkialla vain pelkkää metsää, järveä ja sukulaisia. Asfalttitielle päästäkseen piti polkea neljä kilometriä ja kirkonkylälle yli kaksikymmentä. Harvoin tuli poljettua. Ei ollut ostoskeskuksia missä hengata. Vain kirjasto ja koulubussi.

Isot kaupungit vetivät puoleensa. Kaikki ne kaupat ja kahvilat kävelyetäisyydellä. Kaupungin syke. Mahdollisuus olla tuntematon tai tutustua vain itsensä kaltaisiin ihmisiin. Mahdollisuus tehdä tyhmyyksiä ilman että se olisi kaikkien huulilla seuraavana päivänä.

Nyt nämä asiat ovat jotenkin kääntyneet päälaelleen. Vaikka mikään täällä tuppukylässä ei ole muuttunut. Rahapussin unohtaminen kotiin kauppareissulla ei ole maailman loppu, kun tilille voi maksaa ja naama riittää tunnistusvälineeksi. Tai sitten voi maksaa seuraavalla kerralla. Juorut on elämän merkki. Ainakin on saanut jotain aikaiseksi kun puhutaan. Jokaista vastaantulijaa on hyvä yrittää tervehtiä. Tiedä vaikka on sukulainen tai yläasteen unohtunut luokkakaveri. Mistä niistä tietää miltä ne nykyään näyttää. Toisten autoilijoiden tervehtimisen voi aloittaa jo parikymmentä kilometriä ennen kotia, sillä joku niistä suurella todennäköisyydellä on kuitenkin naapuri.

Kaupungin hohto on haihtunut ajan myötä. Metsät ja järvet ovatkin oikein hienoja asioita ja perheenlisäyksen takia sukulaisistakin hälytysetäisyydellä on enemmän hyötyä. Puolen tunnin kauppamatka vähentää kuluttamista ja kaikilla kaupungin kivoilla kivijalkakaupoilla on nykyään verkkokaupat. Niihin pääsee sujuvasti vaikka täältä soratien perältä. Kotona maaseudun rauhassa hengailu onkin parasta ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa.

Kirjoittaja on Kangasniemen Koittilassa kasvanut ja sinne palannut moderni kylähullu.