0

Kolumni: On siis kevät

Jäät lähtivät ja mökkikausi on avattu. Ensimmäisen veneilymatkan perusteella tänä kesänä yleisin mökkipuuha eri puolella Puulaa on laiturin korjuu. Myöskin oma mantereen laituri on asetettu dentaalitermein ”oikomishoitoon” odottamaan vedenpinnan laskua, joka on jo hyvässä vauhdissa, koska sulamisvesiä ei ole enää juurikaan tulossa.
Muutaman kerran on siis jo käyty uimassa Puulassa. Tai eihän sitä voi uimiseksi laskea, mutta kokonaan pinnan alla kumminkin. Tietenkin kuuman puusaunan jälkeen. Ja useampi kierros kerrallaan. Järvestä nousun jälkeen tulee se mahtavan hyvä olo.
Siinä itseäni laiturilla kuivatellessa ja kaapuun kietoutuessa mietin, että on tämä suomalaisen luonteen mukainen nautinnon haku ihmeellistä. Ensin tuskaisen kuumaan ja sitten jääkylmään. Ja se tekee niin hyvää. Noin niikun sohvalla mietittynä ihan pöhköä puuhaa.

Mutta onko siinä se juju. Suomalaisen sisun ja muun menestymisen. Oma rääkkääminen kasvattaa luonnetta kaikenlaiseen pärjäämiseen ja myöskin kurinalaisuuteen. Kun on lunta riittävästi, iso osa hiihtää räkä poskella. Kesällä ajetaan pyörällä hullun lailla tai juostaan, jos jäsenet antaa myöten.
Kun saadaan rahaa enemmän kuin jokapäiväinen elämä tarvitsee, ylimäärä laitetaan säästöön. Ja anna armias, jos voitat lotossa. Silloin se vasta onkin pidettävä jemmassa. Kun on jutuissa toisten kanssa, pitää surkutella, että on tiukkaa ja miten on hirveesti töitä.
Hyvä osoitus kansamme luonteesta on myös itsenäisyyspäivämme joulukuussa. Yleisimmin lunta tai vettä ja ainakin tuulta ja pakkasta. Harras meininki. Onneksi se ei ole esmes heinäkuussa. Silloin joku voisi riehaantua ja jopa tanssia, laulaa tai muutoin ilakoida vakavalla asialla.
Kun suomalainen tapaa tuttuja, murahdetaan tervehdys tai nyökätään sillai hillitysti. Jos on ihan pakko, niin kätellään. Jos on oikein hyvä ystävä, niin heilautetaan kättä tai jotain muuta yliriehakasta. Pussailu ja muu lääppiminen on maassamme varattu pääosin muuhun tarkoitukseen.

Lakipykälät, ohjeet ja muut säännöt on tehty Suomessa noudatettavaksi. Ei suosituksiksi, kuten vaikka Alppien eteläpuolisessa Euroopassa. Suomalainen soittaa poliisille, jos naapuri ajaa nastarenkailla kesäkuussa. Tai jos tuntemattomat lapset istuvat taloyhtiön kiikussa, mennään siitä huomauttamaan ja soitetaan isännöintiin.
Siksi varmaan olemme pärjänneet tässä tämän kevään episodissa monta boheemimpaa kansaa paremmin. Kun on sanottu, niin silloin totellaan. Kun käsky kävi, koulut sulkeutuivat, kadut tyhjenivät ja alkoi armoton nuppiluvun laskenta. Ettei vaan olisi liikaa ihmisiä samassa lössissä. Siitäkin on muuten ollut paljon hätäpuheluja. Että liikaa ihmisiä samassa puistossa yms.
Pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta ja rajoituksia voidaan purkaa. Silti on miellettävä, että tuo ”rutto” jäänee pyörimään keskuuteemme lopullisesti. Se kiertänee kaikissa, kuten vesirokko ja vaikka myyräkuume. Mutta ei silti tössitä tätä asiaa. Tulemme pärjäämään sen kanssa.
Ensi kuussa se alkaa päiväkin jo lyhenemään. Eikö ole kivaa aikaa

Kirjoittaja on konstaapeli Reinikainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.