0

Kolumni: Virtuaalivappua

Suomalaisilla on nyt hankalat ajat. Siis on tämä korona. Mutta vielä hankalampaa on, että on myös vappu. Vappuna on totuttu marssimaan punaisten lippujen perässä tai ilmapallojen kanssa, vetämään ylioppilaslakki päähän, laulamaan porukalla kuorolauluja, kokoontumaan brunssille ystävien ja kylänmiesten kanssa, syömään ravintoloissa ja juomaan runsaasti kuohuvaa juomaa.
Nyt korona estää pääosan noista perinteisistä harrastuksista. Mitä jää jäljelle. Onko muuta kuin tuo kuohuva?

No voihan tietenkin kotioloissa keskittyä muistelemaan menneitä vappuja. Saattaa tietenkin olla, että juuri vapuista ei nouse mitään muistoja mieleen. Tai jos nousee, tohtiiko niitä muistella. Olinko se minä, joka innostuin uimaan suihkulähteessä? Olinko se minä, joka kiipesi marketin katolle julistamaan palavaa rakkautta ja laulamaan serenadia juuri tapaamalleni naisoletetulle?
No yhden vapputapahtuman ainakin muistan kirkkaasti ja syvästi. Siihen aikaan R-kioskeihin ei menty sisälle, vaan asiakkaita palveltiin luukusta. Kurkistelin luukusta ja osoittelin takaseinän vappunaamareita.
–Haluaisin ostaa tuollaisen vappunaamarin, sanoin. Viehättävä myyjätär siihen kysymään: –Miksi ihmeessä.
No en sitten ostanut naamaria. Ja sen jälkeen kaikkina vappuina olen sitkeästi käyttänyt tätä samaa.

Yhtenä vappuna yritin näissä lehtihommissa olla vitsikäs ja kysyin pakinassa lukijoilta arvoituksen: Mikä on kaksi metriä pitkä ja haisee vanhalta viinalta?
Kun paljastin, että oikea vastaus on Pylkönmäen vappukulkue, sain lukijoilta jykevää palautetta. Yhdessä todistettiin väkevästi, että väärässä olin: ei se Lahtisen poika ole kuin 170 vaikka olisi pitkällään.

Vaikka perinteistä vappua ei nyt päästäkään viettämään, voidaan järjestää yhdessä virtuaalivappu. Otetaan näköpuhelinyhteyksiä kavereiden kanssa, lauletaan, kohotellaan maljoja ja syödään munkkeja. Netti on täynnä etäkeikkoja, joille voi virtuaalisesti osallistua. Niissä on sekin hyvä puoli, että suuri yleisö ei häiriinny, vaikka innostuisi laulamaan mukana. Myös erilaisia visailuita voi kavereiden kanssa harrastaa. Esimerkiksi meidän lehden Poikkeusolojen pähkinät sopii tuohon tarkoitukseen oikein hyvin.
Ja mikäpä estää marssin järjestämistä omalla parvekkeella tai pihamaalla. Ylioppilaslakki esiin ja erilaisia lippuja kehiin. Grammarista marssi soimaan ja liikkeelle. Kertovat, että joku mies juoksi maratonin parvekkeellaan. Jos se onnistui, kyllä aina yksi vappumarssikin menee.
Ja työväenlaulujakin voi parvekkeella laulaa. Ei haittaa vaikka sanoja ei muistaisi. Eivät niitä yleensä muista hyvin työväenliikkeen poliitikotkaan. Kerran lähietäisyydeltä kuuntelin. Sanat menivät näin: Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu mmmmmm rai rai.
No jokas tapauksessa, vietetään hauska vappu. Ohjelmalla ei ole väliä. Ehkä kuitenkin käy niin, että ensi vuonna emme muista poikkeusolojen vapusta enää mitään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.