0

Kolumni: Tähtimiellykkeestä

Mistä johtuu se, että monet, etenkin nuoret ja pintapuoliset ihmiset ovat kiinnostuneita niin sanottujen ”tähtien” tai ”starojen” asioista niin pitkälle, että pitää seurata kaikkien tällaisten ihmisten asioita juoruista ja kuulopuheista? Voidaan miettiä mistä tällainen joidenkin ihmisten jalustalle nostaminen on alkanut. Se on tietysti voimentanut vaikutustaan sen myötä kun tiedonsiirto on tullut helpommaksi ja kun nykyisin voidaan toisella puolella maailmaa tapahtuva uutinen siirtää informaationa toiselle puolelle. Voidaan myös sanoa, että jotkut ihmisistä kadehtivat kullanloistoista elämää, johon kuuluvat kaikki parhaimmat kulutushyödykkeet ja muut viihdytysasiat.
Mistä tällainen toisten ihmisten yksityiseen elämään kohdistuva korostettu arvostus ja ihannointi on voinutkaan alkaa? Voidaan varmasti sanoa, että tällainen on johtunut siitä, kun tavallista elämää esimerkiksi maaseudulla ei olla enää arvostettu ja julkkisten ja starojen elämästä on tullut esimerkki tavoitellusta elämästä. Onhan julkkis kuitenkin yksi nykyajan nuorten arvostettavimmista ammateista, siis julkkis ilman mitään muuta määrettä!
Myös on selvää, että viihdeteollisuuden leviäminen ja yleiseksi tuleminen on johtanut siihen, että jokainen viihdetähti on monille tunnistettava ja ihminen, jolta halutaan ”nimmari”. Ihmisten mielikuvat eivät siis aina enää pysy tavallisessa päivittäisessä elämässä, vaan julkkikset saavat osansa tällaisten ihmisten mielikuvissa, ajatuksissa ja päiväunissa. Globalisaatio on toki saanut aikaan tämän tiedon levittymisen ja hyödykkeiden siirtymisen paikasta toiseen.
Kuitenkaan mielestäni jonkinlaisen globaalin viihdykkeen siirtämisen toiselle mantereelle ei tulisi tarkoittaa sitä, että tällaisen viihdykkeen esittäjien tulisi tulla jonkinlaisen globaalin arvostuksen kohteeksi. Ihmiset siis tällaisen starojen palvonnan yhteydessä unohtavat, että tällainen, esimerkiksi näyttelijäkin on roolissaan vain sen takia, koska siinä ei satu olemaan ketään muutakaan, eikä ohjaaja ole aina pystynyt valitsemaan rooliin ihmistä, joka olisi pystynyt tekemään pysyvimmän suorituksen ja tulemaan tällaisten groupieiden (ilotyttöjen) ihannoimisen kohteeksi. Tällainen tähteys ei siis ole mitään ehdotonta ja absoluuttista vaan se on seuraus monesta yksityisseikasta, joissa ei ole mitään kovin staramaista.
Olisi mielestäni mietittävä sitä, miten voisimme arvostaa sellaisia ihmisiä, jotka todella ansaitsisivat tuollaisen arvostuksen kohteen, vaikka voidaan toki sanoa, että nykyaikainen viihdeteollisuus on ottanut tavoikseen myös kertoa sellaisista historiallisista henkilöistä, joiden työt ovat jääneet pysyviksi osiksi myöhemmän sivilisaation kehitystä, josta esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi intialaisesta matemaatikosta Srinivasa Ramanujanista kertova elokuva ”The Man Who Knew Infinity”, joka tuli hiljattain myös Suomen televisiosta. Olisikin siis keskityttävä elokuvanäyttelijöiden yhteydessä arvostamaan heidän esittämiään historiallisia henkilöitä, eikä korostaa rivinäyttelijöiden ominaisuuksia näiden historiallisten henkilöiden kuvaajina.