0

Kolumni: Kahvipöydän hankalin vieras

Aloitin kahvinjuonnin lukion ensimmäisellä koeviikolla. Hampaat irvessä join kitkerää voimajuomaa, jolla douppasin itseni luku-urakkaan.
Sittemmin ihastuin kahviin. Kultaisimmat yliopistomuistoni kiteytyvät kahvilahetkiin romaanien, sacherkakun ja kahvin seurassa. Kirjallisuustieteen opiskelijan elämää parhaimmillaan.
Nykyään en juo kahvia enkä syö sacherkakkua. Jossakin vaiheessa herkistyin kofeiinille ja kahvi oli jätettävä. Jokainen kuppi vei minut invalidiksi vuoteeseen useiksi tunneiksi. Jalat tuskin kantoivat ja syke huiteli lähellä kahtasataa.
Alkoi epämiellyttävä elämä teenjuojana. Mutta kaikkeen tottuu. Aloin pitää teestä.
Huomasin, että joskus musta tee aiheuttaa tärinää ja hermostunutta oloa. Keskityin vihreään teehen. Sen juomisesta tuli intohimo ja minusta teehifistelijä. Keittiön kaapit täyttyivät eri teelaaduista ja avohyllyt kauniista teekannuista ja -kupeista.
Sitten herkistyin vihreänkin teen kofeiinille. Teestäkin oli luovuttava. Samalla pannaan joutuivat kaakao, kolajuomat, sacherkakut ja muut hyvin suklaiset leivonnaiset. Yhden tai pari palaa suklaata syön silloin tällöin.
Samalla minusta tuli kahvipöydän hankalin vieras. Kahvi on vahva osa suomalaista kulttuuria. Kun kyläpaikassa kieltäydyin kahvista kofeiiniherkkyyteni vedoten, tarjotaan heti perään teetä – jossa on myös kofeiinia. Monen on vaikea ymmärtää kofeiiniyliherkkyyttä. Minusta on tullut se ronkeli vieras, jolle ei kelpaa mikään.

Mitä sitten juon? Lukuisat teekannuni ja -mukini ovat edelleen ahkerassa käytössä. Nyt hauduttelen niissä hedelmistä ja yrteistä tehtyjä hedelmä- ja yrttihaudukkeita. Joskus juon rooibosteetä, joka nimestään huolimatta ei ole teetä. Se tehdään punapensaan lehdistä.
Kun muutin Kangasniemelle, olin innoissani, kun löysin uudesta lähimmästä kaupungistani Jyväskylästä oikean teen- ja haudukkeenjuojan paratiisin, TakeT-teekaupan. Muutaman sadan teelaadun lisäksi siellä on kattava valikoima haudukkeita. Sen veroista paikkaa ei monestakaan Suomen kaupungista löydy.
Törmään usein vääriin käsityksiin kofeiiniin liittyen. Suklaa ja kaakao uskotaan kofeiinittomiksi. Luullaan, ettei vihreässä teessä ole kofeiinia. Todellisuudessa siinä usein on jopa enemmän kuin mustassa, mutta sen lisäksi siinä on rauhoittavaa L-teaniinia, joka toimii kofeiinin vastavoimana. Kofeiinitonta teetä ei ole, paitsi sellaista, josta on keinotekoisesti poistettu kofeiini. Sitä saa hyvin harvasta paikasta ja makuvalikoima on suppea.
En ole erityisen tyytyväinen asemaani kahvipöydän hankalimpana vieraana. Kahvikyyneleistä olen jo lähes päässyt eroon, mutta hiljattain kostuivat silmäni, kun haudutin miehelleni Forsmanin vihreää päärynäteetä ja erehdyin nuuhkaisemaan sitä. Se oli ennen lempiteeni.

Kirjoittaja on äidinkielenopettaja, Puulan seutuopiston opettaja ja Kunnallislehden avustaja