0

Kolumni: Edessä kiivas lakkokevät

Syksyllä lakkoilivat postilaiset. Nyt on menossa metsäteollisuuden työtaistelu. Kemianteollisuus olisi jo lakossa, jos lakkoa ei olisi ministerin voimin siirretty.
Kevään edetessä lakkouhkia on odotettavissa lisää. Myyjät, rautatieläiset, autonkuljettajat, sosiaali- ja terveysala ja opettajat odottavat vuoroaan.
Edessä on siis kuuma lakkojen ja neuvotteluiden kevät. Isossa roolissa neuvottelupöydässä on Sipilän hallituksen aikaansaama Kiky-sopimus. Kikyn hyödyistä en tiedä, mutta se on ainakin varmaa, että siitä riiteleminen tulee kevään aikana haukkaamaan suomalaisesta kilpailukyvystä melkoisen palan.

Kansalaisten silmissä etujensa puolesta taistelevat työntekijäjoukot eivät ole samalla viivalla. Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat sitä mieltä, että sairaanhoitajien pitää ehdottomasti saada lisää liksaa. Tilastojen mukaan hoitajan keskipalkka on noin 3000 euroa. Moni tekee hommia vähän yli kahdella tonnilla kuussa.
Parhaillaan lakossa olevat paperimiehet eivät välttämättä saa osakseen samanlaista ymmärrystä. Yli viiden tonnin kuukausipalkkaa nauttivat paperiliittolaiset ovat suomalaisen työntekijöiden kermaa.
Paperimiesten ja sairaanhoitajien vertailu ei kuitenkaan kannata. Kyse ei ole siitä, että miesvaltaista alaa arvostettaisiin enemmän kuin naisvaltaista. Eron ratkaisee maksaja ja toiminnan rakenne. Metsäteollisuudessa investoidaan isosti koneisiin ja palkkojen osuus tuotannon kokonaiskustannuksista on suhteellisen pieni. Terveydenhuollossa pääosa kuluista on palkkakuluja.
Ja sitten se maksaja. Metsäteollisuudessa maksaja on ulkomailla. Paperimiesten työn tuloksella kasvatetaan yritysten kassoja ja Suomen ulkomaankauppaa. Sairaanhoitajien palkat taas maksamme me kaikki veronmaksajat.
Kuntatalous on kurjassa jamassa, joten hoitajien palkkoihin ei kassan pohjalla ole ylimääräisiä euroja. Kun kansalaisilta kysytään hoitajille sopivaa palkkaa, pitäisi samalla kysyä, kuinka paljon lisää veroja olet valmis maksamaan, jotta palkkoja voitaisiin nostaa.
Ei ole helppo yhtälö. Pahoissa vaikeuksissa kärvistelevällä julkisella sektorilla ei välttämättä ole varaa nostaa palkkoja niin paljon, että summa tuntuisi vaativaan työhön nähden oikeudenmukaiselta.

Työtaisteluissa on helppo ymmärtää kumpaakin osapuolta. On luonnollista, että työntekijät haluavat lisää liksaa. Luonnollista on sekin, että työnantajien näkemys oikeasta palkkatasosta poikkeaa työntekijöiden näkemyksistä.
Toivon kuitenkin, että uhkaavan riitaisalta näyttäviin tilanteisiin löydettäisiin sopu mahdollisimman nopeasti. Pitkistä lakoista kärsivät kaikki. Kansantalous painuu miinukselle, yrityksille kertyy tappioita ja miinukselle jäävät myös lähes kaikki lakkoilevat työntekijät, kun lakonaikaisten palkanmenetysten tienaaminen takaisin voi kestää jopa vuosia.

Kun pankkiala lakkoili pitkään ja sitkeästi 90-luvun alkupuolella, vertasin tilannetta ratakiskon vääntämiseen: lopulta viisaampi antaa periksi. Silloin sain kimppuuni joukon kiukkuisia pankkineitejä. Siksipä nyt en uskalla vertailla yhtään mitään yhtään mihinkään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.