0

Kolumni: Irti ilmastoahdistuksesta

Erikoinen tammikuu ja ilmaston muutos puhuttavat. Sula, lumeton maaperä täyttyy vedestä. Maastossa irtoava kiintoaine ja humus valuvat runsaina vesistöihin. Kansainväliset, kansalliset ja muutkin mediat julkituovat monenlaisia tuhon ennusmerkkejä. Hallitusten kyvyttömyyttä ja toisaalta kansalaisia kurittavaa päätöksentekoa suhteessa ilmastoasioihin kritisoidaan. Totta ovat ainakin poikkeukselliset sääilmiöt. Samoin se, että kansainvälisesti ei pystytä sopimaan yhteisistä, kaikkia sitovista toimista ilmaston lämpenemisen estämiseksi.

Kansainväliset sopimukset eivät tunnu juuri vaivaavan suurimpia saastuttajia kuten Kiinaa, Brasiliaa tai USAta. Euroopan Unioni on suhteellisen yhtenäinen pyrkiessään estämään ilmaston lämpenemisen yli kahden celsiusasteen. Lupauksia herättävää on myös lukuisten valtionvarainministereiden yhteinen sopimus valtioiden investointien kohdentamisesta ensisijaisesti ilmastollisesti kestäviin kohteisiin. Samoin Nordean pääjohtajan ilmoitus yrityslainojen ohjaamisesta enemmän ilmastoperusteisesti ja 700 monikansallisen yhtiön sitoutuminen kahden asteen tavoitteeseen.

Usein kuulee esitettävän, ettei Suomen pidä olla rakenteellisten muutosten eturintamassa niin kauan kun isot maat eivät toimi ensin. Olen toista mieltä kahdesta syystä. Ensiksi, koska asumme napapiirin kahtapuolen. Täällä ilmasto lämpenee paljon keskiarvoa enemmän. Toiseksi, eturintamassa suomalainen teknologia kehittyy nopeimmin. Suomen ratkaisuja tullaan tarvitsemaan suurten maiden ja massojen myöhemmissä ilmastoinvestoinneissa. Oman elintasomme, työllisyytemme ja ympäristömme vuoksi meidän tulee toimia edelläkävijänä eikä jälkijunassa.

Suomen kasvihuonepäästöistä 68 prosenttia liittyy kotitalouksien kulutukseen. Sen vuoksi ilmastotalkoissa tarvitaan meitä jokaista. Päästöjä on mahdollista pienentää eri selvitysten mukaan jopa kymmeniä prosentteja. Tekojen ei tarvitse olla isoja eikä aiheuttaa ahdistusta. Omalta osaltani voin kertoa, että muutos on mahdollinen ja taloudellisestikin edullista. Ajamalla kotimaisella biokaasulla olen vähentänyt neljän viime vuoden aikana 13 000 kg liikenteen CO2 päästöjä ja säästänyt polttoainekuluissa 2 500 euroa. Hiilijalanjälkeni pieneni 1400 kg/v ja hinta laski 27% vaihdettuani sähköyhtiön ilmastoystävälliseen toimittajaan. Yksilön teoilla on merkitystä. Jokainen päättää itse, miten haluaa ympäristöönsä ja tulevaisuuteensa suhtautua.