0

Kolumni: Lukemisen lumoissa

Urani äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi lähti kerrossängyn alapediltä alle kouluikäisenä. Siellä syntyi rakkaus sanoihin ja tarinoihin ja niihin uusiin maailmoihin, joihin kirjat voivat viedä. Kun yläsängyn isosisko nukahti, kuului alapediltä vaativa käsky: “Äiti, lue lisää!”
Vaikka vuosikymmenet muuttavat ihmistä, ovat kirjat ja tarinat pysyneet osana minua. Myöhemmin olen oppinut sekä oman kokemuksen ja että tutkimusten perusteella, että lukeminen ei ole ainoastaan mukavaa, vaan myös hyvin hyödyllistä.
Kaunokirjallisuuden lukemisen on todettu lisäävän ymmärrystä mielen teoriasta. Se tarkoittaa kykyä ymmärtää, mitä muut tuntevat ja ajattelevat, kykyä asettua muiden ihmisten asemaan. Tulokset selittyvät sillä, että kaunokirjallisuus suo mahdollisuuden katsella maailmaa toisenlaisesta tietoisuudesta käsin. Lukemalla voi elää monta elämää. Voi kokea kokemuksia, joita ei todellisuudessa ole kokenut.

Kaunokirjallisuus auttaa myös ymmärtämään itseään. Jokainen kirja on matka minuuteen. Kirjat tarjoavat rakennusaineita identiteetille. En tiedä, kuka tai mikä olisin ilman kirjallista kaimaani Vihervaaran Annaa. Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen teos Uudenkuun ja Vihervaaran tytöt avaa tarinoita lukijoista, jotka ovat löytäneet itsensä L. M. Montgomeryn kuolemattomista tyttökirjasankareista ja taivaltaneet elämäänsä heidän kanssaan.
Lukeminen kasvattaa sanavarastoa ja sitä kautta kykyä ilmaista itseään. Se hyödyttää paitsi ihmissuhteita, myös rikastuttaa sisäistä elämää. Olen huomannut, että varsinkin kaunokirjallisuuden luova kieli avaa uusia sanallisia polkuja mielessäni ja auttaa sanoittamaan ajatuksiani.
Yllättävää on, että kirjojen lukeminen pidentää myös elinikää, jos uusimpiin tutkimuksiin on uskominen. Se kenties johtuu siitä, että lukeminen lievittää stressiä ja tarjoaa aivoille virikettä. Lukemisen on todettu pitävän myös muistin kunnossa.
Lukemalla oppii lukemaan. Lukutaitoa ei opita vain ekaluokalla. Se on taito, joka karttuu läpi elämän harjoituksen myötä. Lukeminen kehittää ihmisen kykyä luovia tässä tekstien maailmassa, jossa opiskelu, työelämä ja vapaa-ajan tiedonhankinta edellyttävät monien tekstien syvällistä ymmärtämistä. Hyvän lukutaidon on todettu ehkäisevän syrjäytymistä.

Kun tartun kirjaan, ei minulla silti ole mielessä elinvuosien kartuttaminen tai syrjäytymisen välttäminen. Luen, koska se on ihanimpia asioita, mitä tiedän.
Olisi ilo nähdä, että yhä useammat löytäisivät lukemisen lumon. Tänä vuonna minulle tarjoutui kunnia päästä vetämään Puulan seutuopiston Kirjallisuuspiiriä. On hienoa saada olla työkseen jakamassa lukemisen iloa ja lumoa.

Anna Pölkki
Kirjoittaja on äidinkielenopettaja, Puulan seutuopiston opettaja ja Kunnallislehden avustaja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.