0

Kolumni: Onko jonossa hyvä olla?

Jono. Siitä tulee ensimmäisenä mieleen käynti entisessä Neuvostoliitossa. Kaupassa jonotit ensin valitsemaan tuotetta. Jos tuotteita oli jäljellä vielä, kun vuorosi tuli, valitsit tuotteen. Sitten siirryit kassajonoon maksamaan. Maksamisen jälkeen siirryit kolmanteen jonoon, jonka päästä sait kuittia vastaa ostamasi tuotteen makulatuuriin paketoituna. Helppoa ja vaivatonta.
Jupinoita jonossa ei kuulunut. Paikalliset olivat tottuneet jonottamiseen. Turistit tiesivät että jonotettava on, jos jotakin haluat ostaa. Jonkin verran jupinoita saattoivat tietenkin hillitä myös paikallisten asiakaspalvelijoiden tuimat ilmeet. Kulmakarvat olivat kuin Leonid Brezhnevillä ja kainalokarvat kuin piisamihatut.

Edelleenkään suomalaisia ei voi kutsua jonottajakansaksi. Jos kauppajonossa on enemmänkin kuin kaksi ihmistä, alkaa mieli murista. Miksi kauppias ei huolehdi siitä, että kassoilla on riittävästi henkilökuntaa. Miksi kolikoilla maksaville mummoille ei ole omaa jonoa. Miksi paljon ostoksia tekeville perheenäideille ei ole omia kauppa-aikoja.
No. On poikkeuskin. Se jono, jonka päässä saa ilmaisia muoviämpäreitä. Siinä seisotaan mielellään. Onhan jonotuksesta luvassa suorastaan jumalainen palkinto.

Jumalaisesta tulikin mieleen tämä meidän kirkkomme remontti. Ja neuvostoliittolaisesta jonottamisesta suomalainen byrokratia.
Nyt on käynyt niin, että vuosien odottelun jälkeen käynnistynyt remontti uhkaa viivästyä. Kirkkosalin muutostöille tarvitaan lupa kirkkohallitukselta. Sitä lupaa ei ole tullut vielä. Mutta on se tulossa. Ehkä.
Seurakunta haki lupaa kevään korvalla ja niihin liittyvät asiakirjat siirtyivät tuomiokapitulista luvasta päättävälle Kirkkohallituksen virastokollegiolle ennen juhannusta. Kirkkohallituksen virastokollegion esittelijänä toimiva yliarkkitehti Kristiina Koskiaho ei lupaa kovinkaan nopeaa käsittelyä Kangasniemen luville. Töitä on jonossa paljon. Asioiden käsittelytahtia ei määritä tärkeysjärjestys vaan saapumisjärjestys.
Elikkäs jonossa ollaan. Eikä luvassa ole edes muoviämpäriä.
Nyt on vain jonotettava kiltisti silläkin uhalla, että remontti viivästyy ja hinta nousee. Tai sitten remontti on tehtävä omin luvin. Tolvasen Matti voisi sanoa ottaneensa yhteyttä ”yläkertaan” ja saaneensa ylipäälliköltä luvan ohittaa virastokollegion byrokraattiset koukerot.

Kalevi Tiitinen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.