0

Kolumni: Ne palasivat

4.3.2019 maanantai, kello 8.45, Puula, Pauninselän reuna, Kaurasaaren ja Hernesaaren välinen jääalue. Hyvä keli jäällä, kevyt kävellä, kevyt on reppukin pois lähtiessä. Tyyntä, heikkoa lumisadetta. Akustiikka hipoo täydellistä.
Saunasalmen suunnalta kuuluu erikoinen ääni, kirkas, lyhyt, joka toistuu ja sulautuu yhteen karkeuksien kanssa. Ajatus on ymmällä, sitten äänten lähteet tulevat esiin salmesta. Valtavan suuri lintu lentää matalalla, keltainen nokka, valkoinen pyrstö, siivet kuin räsymatot. Aikuispukuista merikotkaa seuraa lähituntumassa kaksi ronkkuvaa korppia. Ovat niin kiihdyksissä, etteivät puhu tuttua ”korppia”. Kolmikko katoaa Hernesaaren mäen taakse.

18.4.2019 kiirastorstai, kello 8.00, Pauninselän Paunialan reuna.
Sulkukorkeapaine jatkuu, tyyntä, ei pilviä, aurinko taltuttanut yöpakkasen. Sepelkyyhkyjen päämuutto käynnissä. Seuraan kaukoputkella muuttokyyhkyjen parvea ylittämässä Pauninselkää. Juuri ennen Hernesaarta parvi ”romahtaa” alas. Keskellä kieppuu petolintu, kaikki katoavat Ristosaaren taakse. Muuttohaukka, ajattelen, ja harmittelen, että havainto jäisi epävarmaksi.
Menikö edes viittä minuuttia, kun edessäni kiitää jäänpinnassa kaksi hahmoa, aika samanmuotoista, aika samankokoista, kyyhkynharmaita kumpikin. Aikuinen muuttohaukka jahtaa sepelkyyhkyä. Jää heijastaa valoa ylöspäin supermyötävaloksi. Katoavat Ukkoniemen taakse. Loppuratkaisu jäi auki.

19.4.2019 pitkäperjantai. Päivän aikana Pauninselän yli muuttaa kolme kalasääskeä, kevään ensimmäiset. Jälleen supermyötävalo. Kuin katsoisi tarkkaa lähikuvaa. Seuraavana päivänä muuttaa kaksi sääkseä. Kolmas jää paikalliseksi ja laskeutuu risulinnaansa, kaksikerroksiseen, jossa luonnonpesä on rakennettu tekopesän päälle. Sääksi on kotiutunut Afrikasta.
Pääsiäispäivänä löydän korkealta Sikosaaren yläpuolelta linnun, pisteen, joka tekee outoa lentorataa. Ensin kuin vuoristorataa ylöspäin, sitten yhtä jyrkästi alaspäin. Aina uudelleen. Tulee mieleen sepelkyyhkyn soidinlento. Lopulta tajuan kalasääsken olevan soitimella. Myöhemmin kaksi sääkseä parittelee pesällä.

Summa summarum: Merikotka on pesinyt Puulalla satoja vuosia sitten, ja luultavasti taas viiden vuoden sisällä. Muuttohaukan kalliopahdat Paatsalossa ja Malvaniemessä autioituivat 1960-luvun alussa. Paluu ei ole näköpiirissä, vaikka lajilla menee taas paremmin. Puulan selkävesien sääkset katosivat soille 1970-luvun alkuun mennessä. 2000-luvulla ne palasivat. Reviirit ovat taas asuttuja.

Tuomas Manninen
Kirjoittaja on vapaa-ajan puulalainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.