0

Rakkaudesta mansikoihin

Kesän kohokohta, mansikkasesonki, on jo käsillä. Oletko valmis?
Monelle mansikat ovat vain mansikoita. Ei ole väliä Polkalla, Sonatalla, Honeoyella tai Cleryllä – mansikka kuin mansikka. Se on tietysti yksi tapa suhtautua noihin pyöreisiin punaisiin kesäherkkuihin. Se oli minunkin tapani ennen. Ennen kuin minusta tuli mansikanmyyjä.
En olisi ensin uskonut, että myisin mansikoita seitsemän kesää. Mansikat kuitenkin veivät mennessään. Edessäni avautui kokonainen uusi maailma. Tuntui jännittävältä, kun opin, että puutarhamansikoita on kymmeniä eri lajikkeita, jotka kaikki ovat eri makuisia ja näköisiä. Opin tunnistamaan myymäni mansikkalajikkeet ulkonäön, maun, koostumuksen ja tuoksun perusteella.
Opin myös sen tärkeimmän: että mansikat ovat lempiruokaani. Opin, että varsinkin Sonata on lempiruokaani. Kesieni kohokohdaksi muodostui se, kun kartionmalliset, kiinteät, kiiltävät ja kirpeänmakeat Sonatat saapuivat myyntiin. Mikään ei vetänyt vertoja sille, kun sai työpäivän lomassa iskeä hampaansa Sonatan sisuksiin.

Opin myös erään luonnollisen tosiasian: koska ihmiset ovat erilaisia, ihmiset pitävät erilaisista mansikoista. Joutohetkinäni rakentelin erilaisia teorioita mansikanmyynnin saloista. Opin tekemään asiakkaan olemuksesta päätelmiä hänen mansikkamieltymyksistään. Aina en osunut oikeaan. Monesti osuin.
Tyypillisin Polkan palvoja on keski-ikäinen tai vanhempi naishenkilö, jonka olemus huokuu perinteisyyttä. Polka onkin maultaan ja näöltään hyvin perinteinen mansikka. Räväkämpi olemus viittaa modernimpiin mansikkamieltymyksiin ja kokeilunhaluun. Näyttävästi pukeutunut saattaa valita mansikkakakkunsa päälle mahtipontisen suuria ja kauniin kiiltäviä Rumbia. Vanhukset usein irvistävät maistaessaan Honeoyen happamuuden, vaikka niiden raikkaus saattaa miellyttää nuorempia, myös minua.

Opin myös, että mansikkamökillä käy monia, joilla on Polka-päähänpinttymä. Polka on tutuin mansikka, sillä Polka-pellot täyttävät suurimman osan Suomen mansikkaviljelmien pinta-alasta. Osin siksi jotkut ajattelevat, että Polka on paras lajike, eikä edes kannata kokeilla muita
Kehotan kaikkia kuitenkin edes maistamaan muita lajikkeita. Saattaa olla, että maistelukierroksen jälkeen olet entistä vakuuttuneempi Polkan ylivertaisuudesta. Tai voi käydä niinkin, että löydät uuden mansikkarakkauden.
Sonata on ollut minun mansikkarakkauteni jo lähes kymmenen vuotta. Se oli rakkautta ensi puraisulla. Tänä kesänä kävi kuitenkin sillä tavalla hassusti, että ostin Kangasniemen S-Marketista litran Zefyriä ja hullaannuin sen makuun niin, että tunsin pienen omantunnon pistoksen uskottomuuteni vuoksi.

Anna Pölkki
Kirjoittaja on aineenopettaja ja entinen mansikanmyyjä