0

Runo: Vaalikevät

Mitä miettii eläkeläinen tässä, vaalikevään
elämässä.
Rinteen lupauksista en ma piittaa, kintaalla ma niille viittaan.
Eläkkeiden suuri nosto,
taitaa olla äänten osto?
Mistä otetaan tuo rahasumma, laskutaito kumma?
Ei sytytä Kokoomuksen sotamieli, kärkäs heillä myöskin kieli.
Köyhät unohtuvat heillä, kulkevat niin eri-teillä.
Liian paljon oikealle vie, edessä oisi ahneuden ja
kurituksen tie.

Jallis samoin liian paljon, ehkä oikealla lie, pitkä myös on Paavon tie.

Vihreillekin hallituksessa pysyminen riittää, itse ei ees tahdo siittää.
Unohtuvat luonnonsuojamallit, tärkeämpää sateenkaari-rallit.
Virtaa kaivosnorot,
äänestys on siten sorot.

Sinisillä takki liian usein kääntyi, suosiolta siten
niskat vääntyi.
Osteta ei enää ääntä oluella, täytyy olla ajattelevampi polla.
Persuloilla toinen huoli, miten kestää ryhmäkurin puoli.
Aika auttaa ehkä heitä,
uskomaan ei saa meitä.

Lii:kin suosiota koittaa voittaa, menneisyyden varjot vielä soittaa.
Uskottavuus vielä puuttuu, ehkä kurjistuvan ajan myötä aika muuttuu?

Kristilliset uudistusten mukana kulkee, ison kirjan siten sulkee.

RKP:llä aina mielistelyn malli.
Hallituksissa pysyminen riittää, siitä en ma tahdo kiittää.
Varustautumisen myöskin maine, kasvaa kansan
vastustuksen paine.

Mitä sitten jäljelle jää, ehkei heihinkään käänny pää.
Vai menenkö taaskin
samaan malliin,
annan äänein parhaan
valehtelijan talliin.
Nähty on tää politiikan peli, huono alkaa äänestyksen jälkeen keli.

Pauli Pajunen