Kolumni: Asenne kohdalleen ja menoksi

Liikkuminen on perusoikeus. Meidän ei tarvitse hakea siihen erikseen mitään lupia, kuten jossain ihanneyhteiskunnassa lähiseudulla ainakin jossain vaiheessa piti.
Vastaavasti autolla ajo ei ole perusoikeus. Sitä varten tulee täyttää muutamia pieniä perusehtoja. Ajattelin kirjoittaa niitä hieman auki. Yleisesti ymmärretään, että kun henkilöllä on voimassa oleva ajo-oikeus ja hallussa sitä osoittava ajokortti, niin asiat saattavat olla kunnossa.

Ikä. Yleisesti auton ajamiseen vaaditaan 18 vuoden ikä. Traficom, joka myöntää ajokortit, voi myöntää ikäpoikkeusluvan erittäin painavin perustein. Näitä voi olla mm. pitkät etäisyydet, puuttuvat joukkoliikenneyhteydet, sosiaalinen tarve jne. Lisätietoja netistä. Jos ajaminen kiinnostaa ilman vaadittua ikää/lisenssiä, pompsahtaa kortin saanti hetken aikaa eteenpäin.

Terveys. Suurin osa korttia hommaavista täyttää varsin vaatimattomat terveysehdot. Mutta ongelmia niiden kanssa saattaa tulla sitten ajouran toisessa päässä. Osalla kilometrit auton ratissa päättyvät aikaisemmin kuin toisilla. Terveydentilan muutos iän myötä tulee vaan hyväksyä. Kun poliisi ottaa kortin pois, se ei ole kisantekoa, vaan sillä yritetään estää liikenneonnettomuuksia. Jossain tilanteessa muutama taksimatka kuukaudessa tulee halvemmaksi, kuin ylläpitää autoa koko vuoden.

Osaaminen. Ennen ajo-oikeuden saamista tulee saada riittävä liikenneopetus. Sitä testataan sitten teoria- ja ajokokeessa. Opetuksen voi saada autokoulun kautta tai opetusluvilla. Moni ”kovakin koheltaja” osaa skarpata inssiajossa, eli siinä ei pystytä testaamaan kuin sitä teoreettista ajotaitoa.
No, autoahan ei osaa ajaa riittävällä tasolla, jos se esimerkiksi piehtaroi, heittelehtii sivuluisussa risteyksissä tai voimakkaissa kiihdytyksissä. Kaasun käyttö on taito-, ei voimalaji. Tarvittaessa asiasta annetaan maksullista liikenneopetusta tai palataan hetkeksi polkupyörän kuljettajaksi. Sama koskee kaksipyöräistä, jos etupyörä meinaa karata ilmaan, taidot eivät riitä liikenteeseen ja kortti hetkeksi pois.

Asenne. Oikea asenne liikenteessä onkin se kaikista hankalin osa-alue. Sitä testataan mm. liikennevalvonnalla. Todennäköinen piirin ennätys uuden kuljettajan asenteen menetyksen osalta on reilut kolme tuntia kortin saamisen ja vakavan piittaamattomuuden (ajokiellon) välissä.
Asenteen puutteesta kertovat toistuvat liikennerikkomukset ja -rikokset. Tai joku yksittäinen kollotus. Tästäkin puutteesta määrätään todella herkästi maksullista tai annetaan aikaa korjata asennetta ilman ajamisen riskiä. Muistakaa nyt, että tien varressa oleva lappu kertoo suurimman sallitun, ei pienimmän soveliaan nopeuden.

Kangasniemellä kuljettajalta vaaditaan enemmän ”omavalvontaa” liikennevalvonnan vähäisyyden vuoksi. Varsinkin nuorelle kuljettajalle tulee sellainen mielikuva, että hän voi tehdä mitä vaan ja missä vaan, kun poliisit ei näje. Käsitys on väärä ja aika lailla vaarallinen. Joskus nämä ”Oman elämänsä Vataset” (anteeksi Vataset) ajavat kielletyllä alueella päin lauta-aitoja, rinkiä tehtaitten parkkipaikoilla tai jopa ihan ajoradalta ulos kaupan seinään, ojan pohjalle tai muutoin vaikka jääkiekkokaukalossa kurnuttaen. Yleensä kyydissä on porukkaa, tyttö- tai poikaystäviä. Sitäkin on nykyään ilmiönä liikkeellä, eli se ei ole enää nolo poikkeus.

Sellainen urbaani legenda kiertää, että Lapaskankaalla jonkun tehtaan johtaja olisi antanut luvan piehtaroida auton kanssa heidän pihamaallaan. Ainakaan allekirjoittaneelle ei ole tullut tietoon, minkä tehtaan johtaja uskaltaa ottaa riskin, että heidän pihallaan sattuu onnettomuus tai auto tulee hallin puolelle katsomaan keskeyttäen toiminnan muutamaksi viikoksi.
Ihan vaan sen takia, että ei sattuis mittään.

Konstaapeli Reinikainen
toni.reinikainen@poliisi.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.