0

Kolumni: Kantarellit piilossa

”Täältä metsän siimeksestä päivää. Osaako joku kokenut sienestäjä neuvoa, miten löydän kantarelleja. Tunnistan kyllä sienet. Mutta miten ne nyt löydän? Toivon suht pikaisia vastauksia. Täällä on hirvikärpäsiä.”
Tuollaisella some-viestillä jouduin tässä taannoin lähestymään ystäviä. Vastauksia tuli runsaasti. Pääosassa suositeltiin tulemaan nopeasti pois metsästä ja keskittymään makkaransyöntiin.

Nuorena toimittajana kävin useita sienikursseja. Marttojen ja maa- ja kotitalousnaisten kursseilla sieniä katseltiin, tunnusteltiin, haisteltiin ja maisteltiin. Voinkin sanoa tuntevani sienet kohtalaisen hyvin. Koskaan ei ole tarvinnut epävarmana lueskella lehtien sieniohjeita. Esimerkiksi sitä Hesarin juttua, jossa kehotettiin: Opettele tuntemaan myrkkysienet – syö vain tunnistamasi sienet.
Tunnistaminen ei siis ole ongelma. Löytäminen on. Kursseilla Anja Vääriskoski-Matero aina kiikutti sienet paikalle korissaan ja asetteli ne nätisti riviin seurantalon tai kyläkoulun pöydälle. Olen siis tottunut löytämään kantarellit lähinnä pöydiltä. Nykyään noista paikoista etsiminen on hankalaa, kun niin monet kyläkoulutkin on jo lopetettu.

Sen olen huomannut, että hyvä sieni- tai marjapaikka on salaisuus, jota ei paljasteta hyvällekään ystävälle. Varma voit olla, että metsästä sienikoppa täynnä tuleva lähimmäinen on ennen näkyville astumistaan kiertänyt pitkän ketunlenkin eksyttääkseen kaikki tarkkailijat. Ja jos kysyt, mistä tuollainen saalis löytyi, saat varmasti viisaan savolaisen vastauksen: tuolta metästä.

Tuolla tarkkuudella olen nytkin kantarelleja etsinyt. Tuolta metästä. Viimevuotisissa paikoissa ei ole ollut. Koivikoiden heinikoita olen turhaan penkonut. Kantarellit ovat pysyneet piilossa.
Saattaa tietenkin olla, että olen saapastellut parhaiden apajien ohi niitä huomaamatta. Yksi ystäväni arveli, että paksu keskivartaloni estää sellaiset kumartelut ja kyykistelyt, jotka yleensä ovat välttämättömiä nöyrästi maaemon antia lähestyvälle sienestäjälle.
No. Jatkan etsimistä. Ja suosittelen sieniretkiä kaikille muillekin. Vaikka kantarelleja ei löytyisikään, on metsä nyt pullollaan kaikkea muuta hyvää syötävää.

Kalevi Tiitinen
kalevi.tiitinen@kangasniemenlehti.fi