Kesän Vonkale -kisa on ratkennut

Kangasniemen Kunnallislehden Kesän Vonkale -kisa on ratkennut. Toimituksen raati valitsi voittajaksi Irma Nykäsen mainion kalatarinan. Kalatarina kertoo hauskasti runomuodossa ja murteella kalastusreissusta, joka ei mennyt kaikin puolin aivan putkeen. Voittaja palkitaan Kpa Sportin 50 euron arvoisella lahjakortilla, jolla voi hankkia vaikkapa kalastusvälineitä.
Kisaan lähetettiin mukavia ja elämänmakuisia kalatarinoita ja hienoja kuvia. Toimituksen raati päättikin palkita neljä muuta osallistujaa erikoismaininnoin. Erikoismaininnan saa 10-vuotias Noel Valtaalta. Hän otti osaa kilpailuun kuvalla ja kalatarinalla ensimmäisestä omalla virvelillä pyydystetystä kalasta. Kalastuskokemus oli pienelle miehelle mieliinpainuva.
Vaikka Kesän Vonkale -kisassa saaliin koko ei ollutkaan kaikki kaikessa erikoismaininnalla palkitaan Raimo Liikanen, jonka Pölläkän kylän Varpasesta saamat hauenvonkaleet olivat päättäneet pakkautua samaan rysään 28. huhtikuuta. Kooltaankin kaverukset olivat liki identtiset: Toinen hauki painoi 10 kiloa ja oli 100 senttiä pitkä, toisella painoa oli puolestaan 10,2 kiloa ja pituutta 104 senttiä. Palkinnon saa myös tarinan kirjoittanut Riikka Liikanen. Samoin muhkeasta saaliista eli 120 senttisestä hauesta palkitaan Pertti Kosonen ja tarinan kirjoittanut Mari Marttinen.
Erikoisimmasta saalista erikoismaininnan saa nimimerkki VJN. Hänen erikoinen saaliinsa oli kuviin pyydystetty rysän päällä keväällä telminyt rupikonnapallo.
Erikoismaininnan saaneet palkitaan Kangasniemen Kunnallislehden tuotepaketeilla.
Myös muut kisaan lähetetyt tarinat ja kuvat olivat mainioita, joten toimituksen raati on päättänyt kiitokseksi osanotosta palkita kaikki kisaan osallistuneet Kunnallislehden teepaidoilla. Palkinnot saavat Kalle Pyykkönen ja Sauli Noponen, Pirjo ja Heimo Nykänen, sekä Roope ja Benny sekä Päivi Romo.
Palkinnot voi noutaa Kunnallislehden asiakaspalvelusta. Kiitos kaikille Kesän Vonkale -kisaan osallistuneille!

Mummon kalansaalis

Kyllä minä nii
mielen pahotin
kun äetiinpäevä uamuna kottrantaa astelin
ja katiskattaen rantaveestä nostelin,

… se Ahti ollu
antanna lahjojaa…

Oll’ tyhjä katiska, se sualista mittää
mutta sillon tull’
aatos mitä tehä
pittää,
… jospa kiäntäsin siltä nielu ittää?

No sehä tepsi – ku valakes muanantae
ni hirmuse köllikä mielestäe saen
se sopina se ees suaraa katiskaa
sen kuvakii jo
totistaa puolestaa.

En ”ikäkaveria” kuitenkaa pannulle
laettanna
enkä haue paksua niskoo taettanna,
punnittii se kuitennii varovasti
ettei kärsis painava lasti.
– Piästin järvee, se pyrstöösä heilautti
ja Ylemmäisen aaltoihin katosi!!!

Irma Nykänen

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.