Kolumni: Kesäni Kangasniemen kainalossa

Kärsittyäni kaikki kevään kurssini kunnialla kesätyöni Kangasniemen Kunnallislehden kesätoimittajana käynnistyi.
Koko kesän ”Korollani” kulki kuusikymmentäviisi kilometriä kahdeksantoista kuukausvarttia Keski-Suomen kaupunkikeskuksesta Kangasniemelle. Kävin kyllä kesällä kerran kaksi kotipitäjällä kuntanaapurissakin, kusta kaahailin kehnoa kinttupolkua kylälle.
Kilometrejä kyllä kertyi!

Kangasniemellä kuhisee kauheasti: kaksoistutkinnon kopanneita, kaivausten kätköjä, kauppiaita koskenkunnostuksessa, kalatutkijoita kaikuluotaamassa, kirjastokoiria kuuntelemassa.
Kaduilla kävelee kaikenmoista kulkijaa kesämökkiläisistä kunnanjohtajaan. Kiinnostavia kontakteja kertyy kaikilta keikoilta.
Kylillä kuulee kehuttua kilpalaulantaa, Kutemajärven kauppa-autojen körryyttelyä, Kälkäjoen kohtalosta kiinnostuneiden kuoron kajahtelua kera KaPan kotiyleisön kannustuksen. Kelan konttorista kamppaillaan kaikin kudein. Kangasniemi kieltäytyy köyristelemästä.
Kokoelma kuntalaisia koki kesän kliimaksin, kun koottiin keskustaajamaan kunnon kristilliset kirkkokekkerit. Kaksisataaviisikymmentä kirjasi käsiparinsa kutsun kuultuaan kynnelle kykeneväksi.
Kolmannen kesätyökuukauteni kuumuus konttorin koneviilennyksen kaaduttua… Kuinka kirottu kuumuus kykenikin kohoamaan kupoliin kiusaten keskittymistä. Kynäkin kärysi kädessä. Kiitosvirsi kylmemmille keleille, kuumuuden kuukahduttajille.
Kameran kautta katselin Kangasniemen kaunista kukintaa koko kesän, kaupunkilaisena kadehtien.

Kesätyöni kuolonkorinat kuitenkin kuuluvat.
Kerkesin katsastamaan, kuinka kiertoliittymään kohosi kauan kaavailtu kapistus, kuin kaikkoamiseni kunniaksi.
Katseeni kääntyy kesäni kruunaavan kirjoituksen kyhäilyyn kutsunnoista. Kelpaakohan korpisoturiksi koulutettaville kasvisruoka?
Koulunpenkki kaiketi kutsuu.
Keitä kesästäni käyn kaipauksella kiittämään?
Teitä!

Elias Peltonen
Kirjoittaja on Kangasniemen Kunnallislehden kesätoimittajana viimeistä viikkoa.