Kolumni: Kesätoimittajan muistojen Kangasniemi

Toinen kesäni kesätoimittajana vie minut taas Keski-Suomesta Savoon, vaikkakin tällä kertaa Varkautta hieman lännempään. Kangasniemi ei paikkakuntana ole toivakkalaiselle kuitenkaan edelliskesän kaltainen hyppy tuntemattomaan.

Muistan polvenkorkuisena käyneeni Kangasniemen Sarvikoskella isovanhempieni mökillä. Herätin koko mökin keskellä yötä sänkyni alla olleen hirviön takia, joka osoittautui lopulta sisiliskoksi. Muistan myös hämärästi erään äitini kangasniemeläisen sukulaisen häät, jossa hain tanssimaan toista taaperotyttöä ja puskimme aikuisten sekaan valssaamaan.

Suunnistaminen ajoi minut takaisin Kangasniemelle ala-asteikäisenä. Kangasniemellä järjestetyissä Oravapolkukisoissa saavutimme noviisijoukkueellamme seitsemännen sijan, joka lopulta johti koko perheen kattavaan suunnistusharrastuksen aloittamiseen ja jokakesäiseen iltarastirumbaan Kalskeen rasteilla. Kangasniemen ja Toivakan välisen tien mäet, mutkat ja montut täyden auton takapenkillä kuumina kesäiltoina ovat jääneet mieleen elävästi.

Kytkös Kangasniemelle katkesi yliopisto-opiskelujen alkaessa, kun suunnistusharrastus jäi taka-alalle. Elokuvat alkoivat kiinnostaa, ja niitä tuli ahmittua oikein olan takaa. Mikko Niskasen elokuvaklassikko ”Käpy selän alla” toi Puulaveden maisemat takaisin näköpiiriini, vaikka kuvauspaikat taisivat sijaita muutama sata metriä Kangasniemen ja Joutsan kunnan rajan väärällä puolella.

Oma perhekin piti huolen siitä, ettei Kangasniemi unohtuisi. Pikkuveljeni sai puolen vuoden pestin Kunnallislehden toimittajana kolme vuotta sitten, mikä nosti perheen tavatessa usein Kangasniemen asioita puheeksi ja sai minut hakemaan toimittajakoulutukseen. Äitini sai minut myös seuraavana vuonna mukaansa Leskelän yleisökaivauksille, eikä minua silloisena historian opiskelijana paljoakaan tarvinnut siihen suostutella.

Äitini sukututkimusprojekti on myös tuonut uutta näkökulmaa suhteeseeni Kangasniemeen. Paikallisia sukunimiä putkahtelee sukupuussamme tuon tuostakin. Sarvikoskelta löytyy yhä Beckerien mailla sijainnut isoisovanhempieni talo, jossa pappani veli asui koko elämänsä.

Uskon, että kesästäni tulee antoisa täällä Puulaveden rantamilla. Lavatansseissa ja iltarasteilla pyrin ainakin käymään kerran tai pari. Jos satutaan tapaamaan ja turisemaan samalla jostakin, toivon ettei ensimmäisenä kysymyksenä ole: ”Oletkos sinä Topiaksen pikkuveli?” Sitä on saanut kuulla jo tarpeeksi monesti, kun on seurannut omaa pikkuveljeään samalle alalle.

Vaikka nyt Savon puolella ollaan, Keski-Suomen kotiseutulaulun sanoin voinen Kangasniemestä kai sanoa, että ”täällä on naapuriheimoni verta, täällä on ystävä voittamaton”. Ja kyllä täälläkin myös kaunista on.
Elias Peltonen
Kirjoittaja on kesätoimittajana Kangasniemen Kunnallislehdessä tämän kesän.