Viljelijän painajainen

Kulunut kesä 2017 oli maatalouden kannalta katastrofi. Lämpösumma jäi alhaiseksi. Aurinkoisten päivien lukumäärän voi laskea sormin ja varsinkin syksyn sadonkorjuun aikaan ei poutaa ole ollut juuri ollenkaan.

Viimeksi vastaavaa on koettu kolmekymmentä vuotta sitten, kesällä 1987. Silloin loppusyksyn säät pelastivat sadonkorjuun: itse puin kauraa lokakuun alussa. Katokatastrofi on kourinut kaikkien tuotantosuuntien tiloja, pahiten kuitenkin viljatiloja. Viljelijöiden taloushuolet ja väsyminen eivät ainakaan ole helpottuneet tämän kesän ja varsinkin syksyn aikana.
Kotieläintilojen rehu- ja kuivikepula on arkirealismia monella tilalla. Keskimäärin jopa 20 prosenttia viljasadosta on jäänyt puimatta. Tilojen painajainen jatkuu keväällä lisääntyneenä työmääränä, kun korjaamatta jäänyt sato on saatava pois estämästä muokkausta tai kylvetyn nurmen tieltä. Moni toivookin nyt, että tulisi pakkasia ja ilma säilyisi poutaisena, jolloin puimatonta viljaa ja olkea voisi kerätä esimerkiksi kelasilppurilla tai noukinvaunulla.

Painajainen on myös taloudellinen: satovahinkojärjestelmä romutettiin vuonna 2015. Aiemmin oli mahdollista myöntää yleiskorvauksia esim. viljelypinta-alan perusteella. Nyt kyseeseen tulevat ainoastaan satovahinkovakuutukset, jotka eivät korvaa tämän tyyppisiä vahinkoja. Satovahinkovakuutukset eivät ole yleistyneet.
Valtio on varsin painokkaasti ilmoittanut korvaavansa vahinkoja viljelijöille 25 miljoonalla eurolla. Suuri yleisö taas toteaa, kuinka maataloutta tuetaan mittavasti. Mutta totuus on, että kyseinen summa tekee tilaa koti noin 500 euroa. Jos tilalla on peltoa 50 hehtaaria, korvaus on 10 euroa hehtaarille.

Tukia maksetaan yhteiskunnassamme runsaasti muuallekin, esim. asumistukea maksettiin vuonna 2016 yhteensä 1 919 miljoonaa euroa. Energiaveron palautus on helppo toteuttaa teknisesti, mutta se ei todellakaan missään mitassa helpota tilojen talouskatastrofia. Eihän puimaton vilja lisää sähkön tai polttoöljyn käyttöä. Taikka miten tila, joka maksaa kuivatuksesta kymmeniä tuhansia rahtikuivurille, hyötyy energiaveron palautuksesta? Maakunnassamme on tiloja, joilta on jäänyt koko sato korjaamatta.

Suomessa halutaan lisääntyvässä määrin lähiruokaa ja kotimaisia elintarvikkeita, mutta tukitoimet eivät kyllä rohkaise tuottamaan kotimaista ruokaa. Markkinoilta odotetut hinnannousut eivät nyt ehdi auttaa. Ajatus siitä, että jokin kaupparyhmittymä ottaisi asiakseen pelastaa maataloustuottajan talouden, on epätodellinen.
Kuten aina, nytkin viljelijän on luotettava itseensä ja koetettava löytää keinot, joilla tulevaisuudessa voidaan tällainen sadonkorjuupainajainen välttää. Kuten usein, näkisin tässäkin, että ratkaisu löytyy tilan johtamisesta. Tänä kesänäkin löytyy tiloja, joilla koko sato ehdittiin korjata laadukkaana talteen, oljet kerättiin pellolta ajoissa ja säilörehua tuli runsaasti. Miten tämä on mahdollista?

Kaikki alkoi jo keväällä: kevätkylvöt piti tehdä mahdollisimman aikaisin: Päivän myöhästyminen kylvössä maksaa viikon myöhästymisenä sadonkorjuussa syksyllä. Peltojen vesitalous ja kasvukunto on oltava kunnossa. Kun työ tulee ajankohtaiseksi, se on tehtävä pyhänä tai arkena, aamulla tai illalla. Ruiskutus on minuuttipeliä. Kansanviisaus – joka tyynen istuu, se tuulella soutaa – on tänä kesänä noussut arvoonsa.
Tänä painajaismaisena kesänä 2017 on tilan johtamisen osaaminen korostunut: työt on tehtävä ajallaan.
Viljanpuintiin oli käytettävissä vain muutamia hyviä päiviä. Silloin korostui tilojen välinen yhteistyö, saumaton toiminta kuivurin ja puimamiehen kesken ja vaikka puinti useammalla puimurilla samalla pellolla.

Toivoisin yhteiskunnalta todellista vastuunkantoa ja riittävää tukea ahdingossa oleville viljelijöille ja tekoja pelkän myötätunnon tilalle. Meillä ei todellakaan ole tätä menoa kohta kotimaisen lähiruoan tuottajia.
Maatalouden painajainen on koko satavuotisen valtakuntamme painajainen.

Arto Pulkkinen
maaseutuasiamies-lomituspalvelupäällikkö
Mikkelin kaupunki